Iin kunnan kehittämisyhtiön Micropolis Oy:n Virke-hanke tähtää rakennusmateriaalien tehokkaampaan hyödyntämiseen Pohjois-Pohjanmaalla. Mukana hankkeessa on yhteensä seitsemän kuntaa: Vaala, Utajärvi, Muhos, Ii, Oulu, Liminka ja Simo.

Hankkeen projektipäällikkö Pekka Pääkkönen kertoo, että kunnissa on paljon vanhoja kiinteistöjä, joiden käyttö on tullut elinkaarensa päähän eikä korjaaminen ole kannattavaa.

– Olemme selvittäneet, miten purkumateriaalit voidaan hyödyntää siten, että ne tulisivat uudelleen kiertoon komponentteina, materiaaleina tai esimerkiksi betonin tapauksessa täytemaana. Teemme selvitykset materiaalien määristä, purkukustannuksista ja purkumateriaalien jatkohyödyntämisestä. Ihanteena on, että materiaalit lähtevät sellaisenaan uusiokäyttöön, Pääkkönen kertoo.

Virke-hankkeen tavoitteena on lisäksi tukea kuntia jätteen ja ylijäämämateriaalien kierrätystoiminnassa, jotta jätettä ei nähtäisi vain kustannuseränä, vaan luonnonvarojen kestävänä käyttönä ja taloudellisena hyötynä.

Materiaalien kierrätyksestä liiketoimintaa joko olemassa oleville tai täysin uusille yrityksille

Hankkeen energia- ja ympäristöinsinööri Petri Leppäsen mukaan rakennusalan yritykset eivät ole täysin heränneet kiertotalouden potentiaaliin.

– Urakoissa syntyy paljon jätettä. Kiertotalouden mahdollisuuksien täysimittainen valjastaminen vaatii yhä herättelyä ja meidän työmme on neuvoa, miten materiaaleja minimoidaan, uusiokäytetään ja saadaan kiertoon.

Yksi hankkeen kohteista on Limingan Tupoksessa sijaitseva vanha neuvola, jonka yhteydessä on toiminut hammashoitola ja koulutiloja. Limingan kunnan ympäristösuunnittelija Pihla Hasan kertoo, että rakennus on tarkoitus purkaa kesäkuuhun mennessä, koska sen käytön jatkaminen edellyttäisi mittavaa remontointia, ja rakennuksen sijainti on haasteellinen alueen kehittämisen kannalta.

Neuvolasta on löytynyt haitta-ainekartoituksen yhteydessä asbestia. Muuten purkutöiden suunnittelu on ympäristösuunnittelijan mukaan hyvällä mallilla.

– Vanhoissa rakennuksissa on se ongelma, että alkuperäisiä piirustuksia ei välttämättä löydy, varsinkaan jos rakennukseen on tehty muutoksia. Eikä välttämättä löydy ihmisiäkään, jotka tietäisivät tai muistaisivat rakennuksen historiaa.

Hasan kertoo lainsäädännön tuovan myös kierrätykseen omat lisähaasteensa. Myös Pääkkönen tunnistaa saman ongelman.

– Rakentamismääräykset eivät tunnista uudelleenkierrätettyjä rakennuskomponentteja, mikä hankaloittaa niiden hyödyntämistä. Uusiokäytössä materiaaleilla taas ei ole takuita, Pääkkönen kertoo.

Hasanin mukaan Tupoksen neuvolassa tämä näkyy esimerkiksi purkubetonin kohdalla, jota ei saa lain mukaan käyttää asuinrakennusten tai lasten leikkipaikkojen välittömässä läheisyydessä. Kunnassa joudutaankin pohtimaan, että jos neuvolan betoni uusiokäytetään samalla paikalla, niin haittaako se jatkossa alueen kehittämistä.

– Ennen kaikki olisi vain purettu ja viety pois kaatopaikalle. Nyt tavoitteena on saada mahdollisimman suuri kierrätysprosentti niin, että Liminka pystyy itse uusiokäyttämään suurimman osan purkumateriaaleista.

Miettimistä riittää myös paljon pienemmissä asioissa, kuten siinä, menevätkö rakennuksen vanhat verhotangot sellaisenaan huutokauppaan vai rautaromuksi. Neuvolassa on myös rakenneosia, jotka kunta ottaa uusiokäyttöön. Sekin on uutta, sillä Hasan veikkaa, että ennen ne olisi vedetty rälläkällä poikki ja kärrätty metallinkierrätykseen.

Hän onkin sitä mieltä, että purkamisen suunnittelu pitäisi jatkossa aloittaa paljon aikaisemmin.

– Jo siinä vaiheessa, kun tiedetään, että rakennus on tulossa elinkaarensa päähän, täytyisi käynnistää selvitystyöt. Tämä tapaus on ollut hyvin opettavainen.